29.5
Elän unelmaani tänään todeksi ja sekös se tekköö savolaisen taiteilijan onnelliseksi!
Ah´ kuinka sitä onkaan sisäisesti onnesta mykkä kun saa tehdä sitä mitä rakastaa ja mihin on ollut valtava intohimo muutaman vuosikymmenen ajan. Nyt työ alkaa kantaa pikkuhiljaa hyvää hedelmää kun taiteilijaa on alettu kysyä keikoille joista minulle on maksettu myös palkkaa. Teen edelleen vapaaehtoistyötä/esiintymisiä musiikin parissa. Mutta onhan se hämmentävän nöyrä olo kun taitoni musiikin parissa on noteerattu myös niin että minä saan pikkuhiljaa yhä enenemissä määrin korvausta esiintymisistä. Se tuntuu oudolle kun oot tehty ekaksi valtavan määrän vuosikymmenien aikana soittokeikkaa ihan vaan "rakkaudesta lajiin" Yhtä kaikki, tekisin myös tästä eteenpäin = ilmaiseksi. Mutta rahasta ei kyllä haittaakaan ole kun kuluja kuitenkin musiikista tulee koko ajan + ruoka yms ei ilmaista ole kaupoissa. Josko työmies olisi näillä maileilla jo sen palkkansa ansainnut sitkeästä työstä musiikin parissa. Mielitekomedian kanssa ollaan toukokuun lopulla kierretty nyt miltei kaikki pohjois-savon kunnat. Mukavaa ollut työskennellä tuon kuopion kaupungin alaisuudessa toimivan organisaation matkassa.
Hyviä ihmisiä ja muitakin tässä kaupungissa on olemassa ilmiselvästi se täytyy sanoa kun erään ison kuopiolaisen kansanterveysjärjestön toimintayhdistyksen toiminnanjohtaja lupasi auttaa pyyteettömästi ja kerronpa sitten jos apuraha hankkeeseen saadaan jolla minua autettaisiin tekemään työtä syrjäytettyjen, kovia kokeneiden vähävaraisten parissa muusikkona. Ehkäpä minäkin tiedän kovasta köyhästä elämästä jotain ja siitä on valtava hyöty tulevassa pestissä jos se saadaan maaliin. Aivan sanattomaksi veti tuollainen puskista tullut idea kun en itse asiaa ottanut esille. Pari muutakin aivan huisin upeaa tekoa hän teki minulle, köyhälle taiteilijalle. En unohda hyviä tekojasi koskaan, tiedä se hyvä toiminnanjohtaja jonka nimi jääköön vielä sanomatta.
Alkukesä ollu keikkarintamalla sopivan kiireinen, muun muassa kuvassa kukkapusikon takana taiteilija joka jaksaa hymyillä Puijonlaakson kesänavauksen keikan jälkeen vaikka kyseisellä viikolla oli viimelopun hurjat 18 eri soittokeikkaa ja se on sellainen määrä keikkoja/vko että se on sitten kelle vaan ammattimuusikko kollegalle mallia paljon ja vähän päälle! Kaupunkilaiset alkaneet tunnistaa minut musiikin ulkopuolella mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja tulevat juttusille rohkeasti. Viikonloppuna Pyörön torilla tuntematon mies tokaisi ohi mennessään. "Hei, veditpä tuossa äsken Finlandian paljon paremmin kuin Kuosmanen." Tiedän vaan sen että kun Finlandian jättänyt jo pitkään keikoillani viimeiseksi biisiksi ja on esitykseni kruununjalokivi koska tunnen ja osaan sen satojen esityskertojen jälkeen hyvin. Sanat lämmittivät mieltä, tottakai jos valtakunnan viralliseen Finlandian esittäjään (Saku Kuosmaseen) noin verrattiin. Tästä on hyvä jatkaa kesää ja musisointia monessa eri kohteessa vankiloista,toreille jne..